Alussa vauvan mutinaa on helppoa kestää. Nyytin varttuessa desibelit kasvavat siinä missä ärsytysten aiheet. Yhtä äkkiä pukeminen ei olekaan enää kivaa. Väsyneenä alkaa kiukuttaa. Nälkäisenä inistään. Rattaissa alkaa puuduttaa.
Kun vauva ilmaisee pahaoloaan aikuisten on tapana reagoida siihen hyssyttelyllä. "Hyss, hyss, hyss."
Mitä jos itse menisi lääkärille, joka vain toteaisi "Hyss, hyss. Olepa nyt hiljaa." Tai ravintolaan, jossa ruokaa ei kuulu ja tarjoilija vaan toteaa: "Hyss, hyss, kohta kohta."
Vauvalla tulee olla oikeus ilmaista itseään. On aikuisten tehtävä pitää huolta vauvan tarpeista. Vauvahan tekee siitä vain helpompaa kertomalla milloin mättää. Lapsen tulee saada ilmaista myös kielteisiä tunteita. Ei lapsen, ei edes tyttölapsen, tarvitse olla ylikiltti.
Saa harmittaa!
Vauvan maailmassa aika on ihan toisenmoinen kuin aikuisilla. Sekunnit ovat paljon pidempiä. Ei ihme, että vauvoilla on lyhyt pinna, eivätkä ne siedä odottelua. Vauva ei myöskään tajua olevansa vuorossa seuraavana. Miten voisi tajutakaan, kun ei raukka tajua vielä kunnolla omaa olemassaoloaan.
Näin olen siis omilla aivoillani ajatellut. Siksi olen lanseeranut palvelun "mamiexpress". Se rientää pelastamaan pienen hätää kärsivän vauvelin jo pelkästä tyytymättömyyden murinasta. No, en aina, yleensä. Ei tässä nyt ihan kaikkivoipaisia olla.
PS... En toki väitä, että kaikki kunnon äidit ™ syöksyvät aina salamana paikalle, ei hyssyttelemään vaan palvelemaan pienokaista. Enkä väitä, että tällä tavalla tulee yhtään sen fiksumpia muksuja. Joka tapauksessa, olen omalta osaltani päättänyt, että tahtojen taistojen ottelut mitellään vasta tulevaisuudessa. Vauva saa toistaiseksi pomottaa työnjohtajana tahtia, mutta minä teen ne kaikki suuret linjaukset ja päätökset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Avaa sanallinen arkkusi! Hurraa kommenteille!